MUSA TRIVIAA osa V

[Antti_M]

Olen huomannut, että minullekin tulee aika helposti korvamato. Sitä ei tahdo saada millään pois, mutta olen huomannut että saan sentään joskus vaihdettua biisin toiseen. Tällä hetkellä korvassani hyörii Nesmithin "Texas morning". Se on onneksi paljon parempi kuin edellinen suomipoppi ... onneksi en enää muista mikä se oli.

[Jusu M.]

Niin kävi usein yksin Lapin laajoilla tunturiylängöillä vaeltaessani. Korvamadosta pääsi eroon vain aloittamalla tietoisesti viheltelemään tai hyräilemään jotain toista melodiaa. Ja sitten se jäi päälle...

Mike Nesmithin älppärit on ihan mukavia. Yhden takakannessa on jopa Papa Nesmithin kotitekoisen oluen resepti. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen kuunnellut enemmän tätä kantriakin laulanutta ja sitä ihan aidosti rakastavaa laulaja-kitaristia. Hyvät naiset ja herrat, EUGENE CHADBOURNE ja Hank Williamsin sävellys 'Window Shopping'. Svengaa:
http://www.youtube.com/watch?v=WvZtHtUnUWg
"Taken from album "There'll Be No Tears Tonight". Written by the great Hank Williams."

...ja tässä samalta albumilta Carl Perkinsin 'Honey Don't'. Hyvin kulkee tämäkin!!!:
http://www.youtube.com/watch?v=wrd4vmkokLw
Kokoonpanossa myös Tom Cora (sello) ja John Zorn (saksofoni).

AllMusicGuide arvostelee lp:n lyhyesti mutta ytimekkäästi:
"Country fans expecting straight, faithful versions of these covers of Roger Miller, Hank Williams, and Merle Haggard will be in shock. Imagine honky tonk as free jazz, and that's what you'll get."

...ja kaikille Chadbournen (ensimmäistäkään lisäkseni???) ja Beatleksien ystäville vielä 'A Day in the Life' taatusti erilaisena tulkintana:
http://www.youtube.com/watch?v=c7jYAq6l9Ig
Eugene Chadbourne:Guitar & Vocals. Ei enää samalta levyltä.
Composed by John Lennon & Paul McCartney
"Interpolates "I'll Follow The Sun" & "For No One" composed by John Lennon & Paul McCartney, & "On The Road Again" composed by Willie Nelson.
Eugene Chadbourne (1954-) is a guitarist, banjoist and improvisor from Mount Vernon, NY. He was influenced by Captain Beefheart & Frank Zappa's Mothers of Invention in his youth. He started out playing rock and roll, but soon began exploring blues, country, bluegrass and free jazz. He led the group Shockabilly from 1982-1985 recording four albums. As a sideman he has recorded with such acts/artists as They Might Be Giants, Fred Frith, Camper Van Beethoven, Jello Biafra, Carla Bley and Jimmy Carl Black. He invented the "guitar rake", by attaching a guitar pickup to a garden rake. He is also a critic for the All Music Guide. He has resided in Greensboro, NC. since 1981."


...ja tässä BBC:n arkistoista filmi Chadbournesta. Pätkän nimi on 'God made country music'. Vähän banjoa ja taustoja & huikeassa nimibiisissä paljon hienoa kitarointia:
http://www.youtube.com/watch?v=yDBhL8Omm7c

[Jusu M.]

Jotain rauhallisempaa työviikon lähestyessä loppuaan.
PEGGY LEE teki 'Mirrors' nimisen lp:n, joka koostui kokonaisuudessaan Leiber-Stoller -parivaljakon kipaleista.
...tässä soi siltä 'some Cats Know'. Ensin pitkähkö 'verse' ja sitten biisi alkaa:
http://www.youtube.com/watch?v=qwJl85v4XgE

Verse? Tai tuossa yllä pikemminkin 'pre-verse'.
Wikipedia tietää:
---------------
"The foundation of popular music is the "verse" and "chorus". Both are essential elements with the verse usually played first. Exceptions abound with "She Loves You" by The Beatles being an early example in the rock music genre. Each verse usually employs the same melody (possibly with some slight modifications), while the lyrics usually change for each verse. The chorus (or "refrain") usually consists of a melodic and lyrical phrase which is repeated. Pop songs may have an introduction and coda ("tag"), but these elements are not essential to the identity of most songs. Pop songs often connect the verse and chorus via a bridge, which as its name suggests, is a section which connects the verse and chorus at one or more points in the song.
---
The verse is the main part of a song. In popular music a verse roughly corresponds with a poetic stanza. When two or more sections of the song have basically identical music and different lyrics, each section is considered one verse. It is not to be confused with a pre-verse, which is an interlude between the introduction of a song and its opening verse. Although less common now, the pre-verse technique was popular with the surf music of the 1960s.
---------------

Laulajatar Connie Evingson teki v. -99 'Fever' -nimisen Peggy Lee -tribuuttilevyn.
...tässä siltä vanha Peggy-hitti 'Why Don't You Do Right?':
http://www.youtube.com/watch?v=CBAYV2VJ59c

Hyvää viikonloppua!

[Jusu M.]

Musiikkia.
...Blues Traveler ja neljännen levyn (-94) hitti 'Hook'. Bändin leaderi John Popper on hyvä harpisti, soolo alkaa n. 2.35 kohdalla:
http://www.youtube.com/watch?v=pdz5kCaCRFM

...ja tässä vielä bändin v. 1990 ensilevyn eka biisi 'But Anyway'. Hyvää stuffia:
http://www.youtube.com/watch?v=XjYGpTkoRVw

...samalta platalta vielä 'Gotta Get Mean', tää vanhempi on parempaa. Rummut on ajan tyyliin miksattu aika pintaan:
http://www.youtube.com/watch?v=XjYGpTkoRVw

[Jusu M.]

Verkossa on kaikenlaista. Tässä on sivusto "The 50 Worst Band Photos Ever". Ja kukas ensimmäisen sivun viimeisenä (kymmenes ylhäältä) siellä komeileekaan: Suomalainen BOGART & CO.
http://www.ugo.com/web-culture/the-50-w ... hotos-ever
Vieläkö joku kaipaa takaisin 80-luvulle?

[Antti_M]

Näinkin voi käydä, kun musavideota kuvataan. Tapahtuma 02:09 jälkeen ei kuulunut alkuperäiseen käsikirjoitukseen.

http://www.iltalehti.fi/iltvviihde/2012 ... 7_a2.shtml

No, vahingossa syntyvät yleensä parhaat ja autenttisimmat otokset. Vaan mahtoi solistia napsahtaa lonkkaan...

[Jusu M.]

Täällä on aiemminkin ollut tyrkyllä laulaja-lauluntekijä KRIS KRISTOFFERSONin musiikkia.
Mies on tulossa marraskuun 11.-13. päivinä Suomeen keikoille (Tampere, Helsinki, Turku).

Tässä jokunen maistiainen:

...originaali 'Me And Bobby McGhee' tekijänsä esittämänä v. -70. Toimii näin pelkistettynä versionakin:
http://www.youtube.com/watch?v=G-J7mLyD3yc

... ja alkuperäinen 'Help Me Make It Trought the Night':
http://www.youtube.com/watch?v=xh1y7Jkikuk

...ja lavalla Johnny Cashin kanssa. Biisi on Krisin 'Sunday Morning Coming Down':
http://www.youtube.com/watch?v=YcPW6R9yRzE
"Possibly the greatest song ever written,Sunday Morning feeling,we've all been there,Well done Kris for telling it like it really was."
-TheMohicks

...lisää väkeä stagelle, kvartetti THE HIGHWAYMEN ja 'Mamas, Don't Let Your Babys Grow Up To Be Cowboys':
http://www.youtube.com/watch?v=ngbcsxFET68
Waylon Jennings, Kris Kristofferson, Willie Nelson, Johnny Cash, Johnny Cash,

[Jusu M.]

Ja sitten se Suomeen konsertoimaan tuleva pitkän linjan jazzmies, WAYNE SHORTER. Jokunen näyte uran varrelta.

...tässä Art Blakeyn Jazz Messengers -yhtyeen kanssa Japanissa. Mukana myös big bändi. Biisinä 'Moanin' ':
http://www.youtube.com/watch?v=hUgBfanT5xA
"Art Blakey and the Jazz Messengers Live in Japan, 1961, accompanied by the Sharps and Flats Big Band featuring Bobby Timmons, piano/composer; Jimmy Merrit, bass; Lee Morgan, trumpet; Wayne Shorter, tenor saxophone; and, Art Blakey on drums."

...sitten Miles Davisin kvintetissä Tukholmassa -63. Biisinä on jo modernimpi 'Agitation':
http://www.youtube.com/watch?v=x_whk6m67VE
Miles Davis - Herbie Hancock - Wayne Shorter - Ron Carter - Tony Williams,
Stockholm 1963

...sitten näyte miehen omalta v. 1969 levyltä 'Super Nova'. Fuusiovaikutteita jo mukana:
http://www.youtube.com/watch?v=1fG6bLTQfO4
"Dindi " (Antonio Carlos Jobim) performed by Wayne Shorter released on "Super Nova" (Blue Note Records, 1969).
"One of my absolutely favourite Jazz recordings." -FunkySkunk90
Wayne Shorter - Soprano Saxophone
Maria Booker - Vocals
John McLaughlin - Guitar
Walter Booker - Guitar
Sonny Sharrock - Guitar
Chick Corea - Keyboards, Vibraphone, Drums
Miroslav Vitous - Bass
Airto Moreira - Percussion
Jack DeJohnette - Drums, Thumb Piano
"If you don't dig the intro, skip ahead to 4:04. Sublime."
-deepkeel65

...ja Weather Report. Tässä livenä Offenbachissa. Oops, tulikin koko kahden tunnin keikka:
http://www.youtube.com/watch?v=wSJv1kxavRE
Live in Offenbach, Germany
Sept. 28, 1978
Artists:
- Joe Zawinul (keyboards)
- Wayne Shorter (tenor and soprano saxophone)
- Jaco Pastorius (electric bass)
- Peter Erkskine (drums)
Tracklist:
01. Black Market
02. Scarlet Woman
03. Young and Fine
04. The Pursuit of the Woman with the Feathered Hat
05. A Remark You Made
06. River People
07. Thanks for the Memories
08. Dolores / Portrait of Tracy / Third Stone from the Sun
09. Mr. Gone
10. In a Silent Way
11. Waterfall
12. Teen Town
13. I Got It Bad and That Ain't Good / The Midnight Sun Will Never Set On You
14. Birdland
15. Introductions
16. Fred & Jack
17. Elegant People
18. Badia

...ja tässä vielä Kanadassa oman nimivahvan kvartetin kanssa v. 2003. Biisinä omaa säveltuotantoa, 'Footprints':
http://www.youtube.com/watch?v=RCyGBNKlrPI
wayne shorter quartet - live at the montreal jazz festival 2003
wayne shorter - sax,
danilo perez - p,
john patitucci - b,
brian blade - dr
"This is real and contemporary jazz!"
-Rickriquinho



Ps. Jos haluatte vain YHDEN Wayne Shorter -levyn, ehdotukseni voisi olla vaikkapa jouluaattona v. -64 julkaistu 'Speak No Evil' (Blue Note).
Tässä siitä AllMusicCom -saitin esittely (by Thom Jurek):
--------------------------------
"On his third date for Blue Note within a year, Wayne Shorter changed the bands that played on both Night Dreamer and Juju and came up with not only another winner, but also managed to give critics and jazz fans a different look at him as a saxophonist. Because of his previous associations with McCoy Tyner, Elvin Jones, and Reggie Workman on those recordings, Shorter had been unfairly branded with the "just-another-Coltrane-disciple" tag, despite his highly original and unusual compositions. Here, with only Jones remaining and his bandmates from the Miles Davis Quintet, Herbie Hancock and Ron Carter on board (with Freddie Hubbard filling out the horn section), Shorter at last came into his own and caused a major reappraisal of his earlier work. The odd harmonic frameworks used to erect "Fee-Fi-Fo-Fum," with its balladic structure augmented with a bluesy regimen of hard bop and open-toned modalism, create the illusion of a much larger band managing all that timbral space. Likewise on the title track, with its post-bop-oriented melodic line strewn across a wide chromatic palette of minors and Hancock's piano pushing through a contrapuntal set of semi-quavers, the avant-garde meets the hard bop of the '50s head on and everybody wins. The loping lyric of the horns and Hancock's vamping in the middle section during Shorter's solo reveals a broad sense of humor in the saxophonist's linguistics and a deep, more regimented sense of time and thematic coloration. The set ends with the beautiful "Wild Flower," a lilting ballad with angular accents by Hancock who takes the lyric and inverts it, finding a chromatic counterpoint that segues into the front line instead of playing in opposition. The swing is gentle but pronounced and full of Shorter's singular lyricism as a saxophonist as well as a composer. [The CD reissue adds a fine alternate take of "Dance Cadaverous."] "
--------------------------

[psla]

http://www.sue.fi/2012/08/john-mclaughl ... map=%5B%5D
että tämmönen kitaristi tulossa suomeen, voipi olla et pitää lähteä katsomaan.

[Antti_M]

Vanha kaarti harvenee edelleen (IL 2.9.2012):
-------------------
Mies, joka sanoitti hitin Raindrops Keep Fallin' on my Head on kuollut.

Hal David menehtyi sairaalassa Los Angelesissa lauantaina 91-vuoden ikäisenä. Kuolinsyy oli aivohalvauksesta seuranneet komplikaatiot. Brooklynissä New Yorkissa syntynyt Hal Davis aloitti työskentelyn pianisti-säveltäjä Burt Bacharachin kanssa 1950-luvulla. Heidän laulujaan ovat esittäneet muun muassa Tom Jones ja Dianne Warwick.

Suurin menestys tuli Butch Cassidy and the Sundance Kid -elokuvaa varten kirjoitetun Raindrops Keep Fallin' on my Head -laulun myötä. David ja Bacharach saivat elokuvasta Oscar-palkinnon. Hal David sanoitti myös muun muassa laulut Walk on By ja Do You Know the Way to San Jose.
-----------------

[matsu]

Kuuntelin juuri YLEn Areenalta Karhula-ilmiön. Äänessä ovat Pekka Helin, Matti Snygg ja Pekka Laurikainen. Aivan suunnattoman fiksuja tyyppejä, kun analysoivat kyyskytlukua. Nyt voi miettiä kuka on antanut kavereilleen jotain. Minä lähden siitä, että nämä pojat ovat antaneet paljon.

[Jusu M.]

Pekka Helinin ja kumppaneiden radiohaastatteluohjelma on vielä kuunneltavissa YLE:n Areenalta. Etsin linkin tähän ehtiessäni.
Tästä pitäisi löytyä, jos joltakulta jäi kuulematta:
http://areena.yle.fi/radio/1608192
Keskustelua aiheesta on tämän blogin 'Karhulassa soittaneita muusikoita' -osastossa.

Syyskuu alkoi.
Tässä yksi hyvä syyskuun laulu, Frank Sinatra ja 'September Song' v. -65:
http://www.youtube.com/watch?v=wte1uk4A5eU
composed in 1938 by Kurt Weill
lyrics by Maxwell Anderson

Hal Davidista ja John McLaughlinista myöhemmin lisää. Aikaa vähän, asiaa paljon.

[Jusu M.]

Jokin aika sitten oli puhetta Beatlesin 'Revolution 9' -biisistä ja sitä myötä Frank Zappasta ja Karlheinz Stockhausenista. Zappan 'Frak Out' -tupla-albumin sisäkannessa oli pitkä lista miehen musiikkiin tavalla tai toisella vaikuttaneista henkilöistä. Tässä pari ehkä kiinnostavinta 'osastoa':

Säveltäjät ja orkesterinjohtajat:
Bulent Arel, Pierre Boulez, Robert Craft, Cecil Forsythe, Alois Haba, John Tasker Howard, Charles Ives, Mauricio Kagel, Luigi Nono, Leo Ornstein, Vincent Persichetti, Maurice Ravel, Silvestre Revueltas, Roger Huntington Sessions, Arnold Schönberg, Karlheinz Stockhausen, Igor Stravinsky, Jack Tillar, Edgar Varèse, Anton Webern.

Populaarit laulajat, lauluntekijät, muusikot, jne:
Popular Singers, Songwriters, Musicians & the likes: Dave Aerni, Joan Baez, John Beck, Molly Bee, Richard Berry, Charles Brown, Clarence "Gatemouth" Brown, Teddy Bunn, Albert Collins, David Crosby, Skip Diamond, Willie Dixon, Eric Dolphy, Don & Dewey, Bob Dylan, Bill Evans, Johnny Franklin, Ernie Freeman, Gene & Eunice, Vernon Greene, Buddy Guy, Slim Harpo, Chuck Higgins, Joe Huston, Bobby Jamieson, Don Julian, Terry Kirkman, Roland Kirk, Chatur Lal, Preston Love, Junior Madeo, Steve Mann, Little Arthur Matthews, Barry McGuire, Big Jay McNeely ("Cecil James McNeely"), Charles Mingus, Vic Mortenson, N.C. Mullick, Johnny Otis, Joe Perrino, Elvis Presley, Bob Reiner, Sabicas, Ravi Shankar, Jim Sherwood, Frankie Lee Simms, Guitar Slim, Lightnin' Slim, Alice Stewart, Don Vliet, Donald Woods.


Ensimmäisestä joukosta puuttuu yksi:

5.9.2012 tulee kuluneeksi 100 vuotta amerikkalaisen säveltäjän ja musiikkifilosofin JOHN CAGEn syntymästä. Tämän päivän Turun Sanomissa (Kulttuuri, sivu 18) on miehestä koko sivun artikkeli. Sitä ei tähän löytynyt, mutta kelvatkoon Wikipedia suomenkielinen esittely:
----------


John Cage (s. 5. syyskuuta 1912, Los Angeles – k. 12. elokuuta 1992, New York) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hän lienee tunnetuin 1900-luvun musiikin kokeilija, joka varhaisista sävellyksistään asti oli kiinnostunut hälyistä ja epätavallisista äänilähteistä. Hän itse nimitti tyylilajia "sattumamusiikiksi". Cage ei pelkästään laajentanut musiikin äänimaailmaa, vaan ennen kaikkea musiikillista ajattelua ja Cagen tapauksessa koko musiikin käsite joutuu perusteellisen uudelleenarvioinnin kohteeksi. Muun muassa zen-filosofialla ja erityisesti kiinalaisella Yijing-oraakkelikirjalla oli suuri vaikutus hänen musiikkiinsa.

Nuoren John Cagen musiikillisiin aktiviteetteihin kuului muun muassa kokonaisen lyömäsoitinorkesterin perustaminen Seattleen 1938, ja myöhemmin San Franciscossa hän järjesti säveltäjä Lou Harrisonin kanssa sarjan lyömäsoitinkonsertteja. Pianon äänimaailmaa hän laajensi preparoimalla sen sijoittamalla kielten väleihin erilaisia esineitä, kuten puun tai kumin palasia, ruuveja jne. Tällöin pianon sointiväri muuttuu radikaalisti muistuttaen lähinnä eksoottisia lyömäsoittimia. 1940-luvulla hän sävelsi musiikkia lyömäsoittimille ja preparoidulle pianolle sekä äänirautapianolle.

Cage oli alati kiinnostunut uusista ja epätavallisista äänilähteistä. Usein hän valitsi soittimikseen esineitä, jotka olivat normaalikäytöltään mitä arkipäiväisimpiä. 1940-luvulla hän laajensi lyömäsoittimistoa erilaisilla metalliesineillä, sävellyksissään Imaginary Landscape No 1–5 (1939–52) hän käytti äänilähteinä muun muassa radiovastaanottimia sekä levysoittimia. Teosten tapahtumaluonnetta korostaa 1950-luvulta alkaen se, että ne ilmoitetaan sävelletyn esimerkiksi "pianistille" (ei pianolle) tai jopa vain "neljälle esittäjälle".

Paitsi "kaikkien äänten tasa-arvoisuutta" hän piti hiljaisuutta keskeisenä ja itsenäisenä musiikin osana. Äärimmäinen ja tunnetuin esimerkki tästä lienee "hiljainen kappale" 4′33″ (1952), jonka esityksessä pianisti ei soita ääntäkään, vaan teos koostuu ympäristön äänistä. Monet teokset sisältävät minuuttienkin mittaisia taukoja, mikä antaa musiikille meditatiivisen luonteen. Sävellykset ovat myös pitkiä, tunnin mittaiset teokset eivät ole poikkeus hänen tuotannossaan. Yksi erikoisimpia Cagen teosten tulkintaprojekteja on urkuteoksen ”ORGAN²/ASLSP” (1987) esitys Saksassa Halberstadtin keskiaikaisessa St.-Burchardi-kirkossa. Kirjainyhdistelmä ASLSP sisälsi esitysohjeen ”as slow as possible” (niin hitaasti kuin mahdollista). Teoksen esitys sitä varten konstruoiduilla erikoisuruilla alkoi vuonna 2001, ja sen on määrä kestää 4. syyskuuta 2640 asti. Kahdeksansivuisen partituurin soitto tulee siis kestämään 639 vuotta.

Omien sanojensa mukaan Cage ei halunnut säveltää teoksia, joissa on "alku, keskikohta ja loppu" vaan hänen tavoitteensa oli tehdä säveltäjä ja valmiiksi sävelletty musiikki tarpeettomiksi avaamalla ihmisten korvat koko ajan läsnä oleville ympäristön äänille, jotka "ovat aina uusia ja paljon kauniimpia kuin varta vasten tuotetut äänet". Niinpä Cagen musiikki ei noudata perinteistä länsimaista muotoajattelua, jonka mukaan sävellyksen tapahtumat etenevät klassisen draaman kaltaisesti: asiat ja tilanteet esitellään, minkä jälkeen ne asettuvat erilaisiin asetelmiin synnyttäen jännitteitä ja konflikteja, jotka purkautuvat teoksen loppuun mennessä. Päinvastoin useat Cagen sävellykset ovat luonteeltaan hyvin staattisia ja tapahtumat seuraavat toisiaan ennustamattomasti. Musiikki ei "etene" tai "johda" minnekään, se vain "on".

John Cagen teoksia esitettiin tiettävästi ensi kerran Suomessa keväällä 1973 Colloquim Musicale -multimediakonsertissa, jossa sopraano Carla Henius esitti muun muassa kaksi Cagen sävellystä lauluäänelle ja suljetulle pianolle: hän säesti itseään koputtamalla suljetun pianon kantta.
------------------

John Cagen tunnetuinta 'sävellystä' '4.33' ei tarvinne linkittää. Sen kun sulkee silmänsä ja kuuntelee. Hiljaisia paikkoja on maailmassa enää hyvin vähän.

[Antti_M]

Tuli kuunnelluksi tuo Karhulan musiikkielämää koskeva nauha. Ihan mukavaa vanhaa muisteloa, ei siinä mitään.

Tulipahan jälleen kerran todistetuksi, kuinka paljon elävän musiikin tarjonta on vuosien mittaan supistunut. Erityisesti jäi mieleen luonnehdinta siitä, että keikkapaikkoja oli niin paljon, ettei Kotkasta tarvinnut edes poistua eikä samassa ravintolassa tarvinnut soittaa kunhan otti (tai onnistui saamaan) vuosittain kuukauden kiinnityksen eri ravintoloihin. Elävää musiikkia ei kuule juuri missään perinteisten "raflabändien" esittämänä, enkä muista kuulleeni, että kuukaudeksi kiinnitettäisiin enää ketään mihinkään huvipaikkaan ehkä muutamaa pääkaupungin ravintolashowta lukuunottamatta. Lukuisista tanssilavoistakaan ei ole jäljellä käytännössä yhtään mitään. Eipä tuollaista kehitystä osannut aavistaa silloin 70-luvun alussa kun mielessä kävi, että ahkeralla harjoittelulla saattaisi hyvässä lykyssä päästä oikein ravintolamuusikoksi.

Onneksi ruusuiset kuvitelmat eivät toteutuneet. Mitähän sitä tälläkin hetkellä tekisi, jos silloinen "uravalinta" olisi osunut kohdalleen?

[Antti_M]

Pitäisiköhän tehdä lista alueen entisistä elävän musiikin ravintoloista? Tässä alkua niistä, joissa tarjonta oli koko lailla säännöllistä:

Karhula:
Lasinpuhaltaja (ainakin ajoittain)
Mesikämmen
Kesti-Karhu
Karhunkulma
Leikari

Kotka:
Ruotsinsalmi
Meritorni
Seiska
Fennia
Kairo
Itämeri (ent. suomalainen kerho)
Meriniemi (suljettu talvella)
Heinähattu

Pyhtään Motelli

Ihan joka päivä ei soitto soinut kaikissa noissa, mutta ke, pe, la ja sunnuntain päivätanssit olivat kuitenkin usein tarjolla.

Muitakin varmasti löytyy. Lisäksi lähiökuppiloissa yms. oli musiikkitarjontaa epäsäännöllisen sännöllisesti lähinnä viikonvaihteissa.

PS: Sorry, jos tällainen lista on jo jossain vaiheessa tehty.